• Pääsivu
  • Hankeen jäsenet
  • Blogi
  • Sarjakuvat
  • Participation
  • Tarrat
  • Yhteystiedot
  • English

Blogin kautta tulee kaikki uusi sisältö sivustolle.

Merkinnät näkyvät aikajärjestyksessä.

Asiasanoilla voi hakea tiettyyn aiheeseen liittyviä tai tietyn henkilön tekemiä merkintöjä.

Myös uusien sarjakuvien lisäämisestä ilmoitetaan blogin kautta.

Sarjakuva ja siirtolaisuus -hankkeen vuoden 2020 papukaijamerkit

Vuodenvaihde tarjoaa hyvän syyn laatia suosituslistoja. Hankkeen jäsenet suosittelevat tänä vuonna lukemiaan sarjakuvia ja muita tekstejä. Samalla toivomme ja toivotamme rauhaisaa joulunaikaa sekä parempaa vuotta 2021 kaikille!

Annan suositukset

James Baldwin: Notes of a Native Son (1955)

baldwin

Yhdysvaltalaisen kirjailija-aktivisti James Baldwinin mustuutta käsittelevä esseekokoelma on kuluneena vuonna (taas kerran) tuntunut ajankohtaisemmalta kuin koskaan. Usein Baldwinin esseitä lukiessa tulee surullinen ja pettynyt olo. Eikö maailma ole muuttunut reilussa 60 vuodessa yhtään paremmaksi ja tasa-arvoisemmaksi? Samalla esseet antavat kuitenkin toivoa. Niitä lukiessani ajattelen: Nämä tekstit ovat ravinneet kriittistä ajattelua vuosikymmenestä toiseen. Ne ovat inspiroineet aktivisteja, taiteilijoita, tutkijoita ja ajattelijoita ympäri maailmaa. Ehkä puheet taiteen yhteiskunnallisesta muutosvoimasta eivät ole sittenkään liioiteltuja? Baldwin kirjoittaa viisaasti monenlaisista sortoon ja epätasa-arvoon liittyvistä aiheista, mutta minua puhuttelee teoksessa kaikkein eniten se, miten se on kirjoitettu. Armoton kriittisyys ja lämmin humaanius yhdistyvät teoksessa erityislaatuisella tavalla. Esseekokoelman lisäksi suosituksen ansaitsee Raoul Peckin hieno dokumentti James Baldwinista, I Am Not Your Negro (2016) . Sympaattinen Suomi-kuriositeetti on sen sijaan Mukkulan kirjailijakokouksessa Lahdessa vuonna 1964 tehty videohaastattelu. Lyhyessä klipissä Harlemin kasvatti näyttää tyylikkäältä koivujen humistessa taustalla. Molemmat ovat katsottavissa Yle Areenassa.

Max Czollek: Desintegriert euch! (2018)

 czollek

Max Czollek kuuluu tämän hetken kiinnostavimpiiin saksalaisiin kulttuurihenkilöihin. Czollekin tekemiset on noteerattu New York Timesia myöten. Saksanjuutalainen kirjallisuuden moniottelija on taustaltaan antisemitismin tutkija ja runoilija, mutta on viime vuosina kunnostautunut myös yhteiskunnallisena esseistinä. Czollek kirjoittaa ensimmäisessä esseeteoksessan kriittisesti maahanmuuttajiin (ja muihin vähemmistöihin) kohdistuvien integraatiopyrkimysten sisäänkirjoitetusta (ääri)nationalismista - siis siitä, että esimerkiksi Saksassa kansalaisten tulisi puhua ensisijaisesti saksaa ja omaksua “saksalainen yhtenäiskulttuuri”. Kritiikkiä saa niskaansa myös Vergangenheitsbewältigung eli natsi-Saksan hirmutekojen tunnustamisen ja käsittelyn kulttuuri, josta on tullut jälleenyhdistyneen Saksan kansallisen identiteetin perustuskivi. Czollekin mukaan haitallista on erityisesti se, että fasismin kriittinen käsittely rajataan menneisyyteen. Tärkeää olisi kysyä myös, kuinka nationalistinen ja rasistinen ajattelu elää nykyhetkessä. Czollek tarjoaa ratkaisuiksi “desintegraatiota” ja Gegenwartsbewältigungia, nykyisyyden haltuunottoa. Ne takaavat hänen mukaansa “radikaalisti moninaisen” ja solidaarisen yhteiskunnan, jossa vähemmistöjä ei syrjitä. Czollek on aktiivinen toimija saksalaisella kirjallisuus- ja taidekentällä. Baldwinin tapaan hänen kirjoituksensa ja toimintansa ovat antaneet minulle aineksia pohtia taiteen mahdollisuuksia ja haasteita taistelussa yhteiskunnallisen tasa-arvon ja moninaisuuden puolesta.

Sheree Domingo: Ferngespräch (2019)

001 anna 003 Ferngespräch

Värikylläinen esikoissarjakuva-albumi (suom. “Kaukopuhelu”) on viehättävä ja ajatuksia herättävä kertomus hoivasta ja työperäisestä siirtolaisuudesta. Näkökulmahenkilöinä on kolme naista: saksalainen vanhainkodin asukas, filippiiniläistaustainen vanhainkodin hoitaja sekä hoitajan alakouluikäinen tytär. Vaikka Domingon teos tuo selkeästi esille työperäisen siirtolaisuuden varjopuolet (vanhainkodin hoitaja ei pääse tapaamaan kuolemaa tekevää äitiään Filippiineille, sillä hänen on hoidettava tuntemattomia vanhuksia toisaalla), se kuvaa lämpimästi arkisissa ympäristöissä tapahtuvaa hoivaa ja satunnaisia kohtaamisia ihmisten välillä. Erityisen hienoa on unen ja todellisuuden rajalla liikkuva, usein sanaton sarjakuvakerronta. Lisäpisteitä sveitsiläiselle Edition Moderne -kustantamolle  hienosta kirjasuunnittelusta.

Büke Schwarz: JEIN (2020)

Anna Jein

Jein on saksaa ja tarkoittaa kylläei – siis ja + nein = jein. Nimensä mukaisesti Schwarzin esikoisteos etsii vastauksia kysymyksiin, joihin ei ole yhtä oikeaa vastausta. Autofiktiivisen sarjakuvan saksalais-turkkilainen päähenkilö, kuvataiteilija Elâ Wolf painii erityisesti oman ammatti-identiteettinsä kanssa. Yhtäältä päähenkilöä ärsyttää se, että häntä kohdellaan taidepiireissä “turkkilaistaiteilijana”. Toisaalta Elâ kokee, että hänen on pakko ottaa kantaa Turkin poliittiseen tilanteeseen, kun Erdoğanin otteiden kovenevat. Analyyttinen ja hauska taitelijasarjakuva, jonka selaileminen saa ikävöimään Berliiniä. Teoksen on kustantanut berliiniläinen pienkustantamo Jaja Verlag. Tätä kustantamoa kannattaa pitää silmällä, jos saksalainen kuvakirja- ja/tai sarjakuvataide kiinnostaa (osa julkaisuista myös englanniksi). Kustannusohjelma tuntuu vuosi vuodelta muuttuvan yhä kunnianhimoisemmaksi!

Rojun suositukset

The Nib -verkkolehti ja varsinkin sen uutiskirje: “Rise and shine! The world is doomed.

the nib

Yhteiskunnallisia sarjakuvia sähköpostiisi joka päivä! The Nib julkaisee eri mittaisia yhteiskunnallisia sarjakuvia ja pilapiirroksia eri puolilta maailmaa. Se julkaisee ja myy myös kirjoja: sekä kokoelmia että tekijöidensä omia albumeita. TheNib.com löytyy myös sosiaalisen median kanavista, mutta jos mahdollista, tue riippumatonta mediaa tilauksella.

Skapa plats. En normutmanande bok för en mer inkluderande skola (Ekvalita 2020).

skapaplats

Hei haloo, tämä kirja todella tarvittaisiin myös suomeksi! Nyt se on vain suomenruotsalaisten ilona. Tilaa muhkea kirja tai lue reippaasti lyhennetty suomennos osoitteesta https://ekvalitaeducation.fi/skapa-plats/

 

Edith Hammar: Homo Line (Förlaget 2020)

homoline

Homo Line on sarjakuvakirja kaipuusta. Helsinki vai Tukholma, Tukholma vai Helsinki? Tarvitseeko valita? Kirjan visuaalinen maailma on ihana homoutopia. On ihan tavallista olla sukupuolta, on ihan tavallista elää elämäänsä. Just tavallinen on tärkeää, radikaaliakin.

Ollin suositukset

Cyril Pedrosa: PORTUGALI (suom. Saara Pääkkönen, WSOY 2020)

portugali

Minua ilahdutti se, että niinkin isokokoinen sarjakuvateos kuin Cyril Pedrosan Portugali ilmestyi tänä vuonna suomeksi. Tuskinpa se on erityisen tuottoisa kustannuspäätös, ja siksikin sitä on syytä mainostaa. Minua tuo tekijänsä omaelämäkerrallinen teos viehättää erityisesti siitä syystä, että siinä onnistutaan kuvaamaan yhtä identiteetin muodostumisen kannalta tärkeää mekanismia: poissaolon tai torjunnan merkitystä. Pedrosa matkustaa Portugaliin, josta hänen sukunsa on kotoisin mutta jossa hän ei ole käynyt sitten lapsuusvuosiensa ja jota hän ei ole juurikaan edes ajatellut. Ajattelin teosta lukiessani usein Janoschin lastenkirjaa Oi ihana Panama, jossa siinäkin kaipuun kohde löytyy niinkin kaukaa kuin lähtöpisteestä.

Emmi Nieminen & Johanna Vehkoo: VIHAN JA INHON INTERNET (Kosmos 2017)

003 olli 002 vihan ja inhon internet

Niemisen ja Vehkoon Vihan ja inhon internetiä haluan pitää esillä paitsi sen kaikinpuolisen erinomaisuuden myös valitettavan ajankohtaisuuden vuoksi. Naisiin kohdistuva verkkoviha on aikamme vastenmielisimpiä ilmiöitä. Haluan samalla osoittaa julkisesti tukeni kirjan käsikirjoittajalle, Johanna Vehkoolle, joka on itse joutunut systemaattisen vainon kohteeksi. Vihan ja inhon internet on myös mallikelpoinen esimerkki siitä, miten kuvan ja sanan yhteispeli toimii tietokirjallisuutena.

Gene Luen Yang: AMERICAN BORN CHINESE (2006)

american

Siirtolaisuutta käsittelevien sarjakuvien klassikoista mainostan Gene Luen Yangin albumia American Born Chinese. Minähän olen ollut siinä mielessä kiitollisessa asemassa, että työtovereistani poiketen olen saanut hankkeemme aikana lukea monia sarjakuvaklassikoita ensimmäiseen kertaan. Jos pitäisi mainita paras koskaan lukemani sarjakuva, niin tämä sarjakuvan keinoja kekseliäästi hyödyntävä, kolmea näennäisesti toisiinsa liittymätöntä tarinaa pyörittävä mutta lopussa lukijansa palkitseva kertomus kiinalaisuuden ja amerikkalaisuuden kohtaamisesta olisi se.

Hanna Kuusela: KOLLABORAATIO: YHTEISTEKIJYYS NYKYKIRJALLISUUDESSA JA TAITEESSA (Vastapaino 2020)

kollaboraatio

Muista kuin sarjakuvista suosittelen Hanna Kuuselan esseististutkimuksellista tietoteosta Kollaboraatio. Sarjakuvasta siinä ei puhuta, mutta kirja innostaa pohtimaan kaikenlaisten kollaboratiivisten taidehankkeiden reunaehtoja ja vaikutuksia – myös kriittisistä näkökulmista.

Ralfin suositukset

Charles Hatfield & Bart Beaty (toim.): Comics Studies: A GUIDEBOOK (Rutgers University Press 2020)

comicsstudies

Kattavuutta tavoittelevista tieteen- tai tutkimusalaan johdattavista teoksista on aina mahdollista osoittaa puutteita ja pinnallisuuksia, mutta yhtä kaikki ne ovat tarpeellisia yrityksiä kiteyttää, mitä jostain asiasta jossakin historian vaiheessa tiedetään. Nykyään on jo kuitenkin vaikeaa saada sarjakuvatutkimuksen moninaisuutta ja paljoutta mahtumaan edustavasti yhden kirjan kansien väliin. En ole vielä lukenut kirjaa kannesta kanteen (enkä välttämättä luekaan), mutta teoksessa viehättää sen pyrkimys käsitellä sarjakuvaa monipuolisesti, muun muassa sarjakuvan yhteiskunnallisia kytköksiä unohtamatta. Helmiäkin lukujen joukossa on, esimerkiksi Andrei Molotiun “Cartooning”, joka näyttää hienosti, kuinka monin tavoin sarjakuvataiteen piirretyt, näennäisen yksinkertaiset viivat toimivat.

JERRY CRAFT: NEW KID (HARPER 2019)

new kid

12-vuotias Jordan Banks aloittaa uudessa koulussa. Sellainen jännittää. Lisäksi Jordan on harvoja afroamerikkalaisia valkoisessa eliittikoulussa. 250-sivuinen sarjakuva käsittelee tunteella ja paikoin kepeälläkin huumorilla, tunnistettavasti ja samastuttavasti, nuoren ihmisen identiteettikysymyksiä, ihmisten välisiä eroja ja samankaltaisuuksia sekä kuulumista erilaisiin ryhmiin. Rasismi ja taloudellinen eriarvoisuus ovat koko ajan läsnä ihmisten välisiä suhteita muokkaamassa. Erityisen hienoa on, että jotenkin teos myös onnistuu kuvaamaan eroja rakenteellisina, ei esimerkiksi pelkästään kliseisten henkilöhahmojen motiiveihin typistettyinä.

HENRIK BROMANDER: SHAHID/SKÄRVOR (GALAGO 2019)

shahid

Shahid/Skärvor -sarjakuvaromaania luetaan kahdesta suunnasta, ja kirjan keskivaiheilla kaksi tarinaa ja niiden päähenkilöiden kohtalot yhtyvät dramaattisesti. Kuten aiemmassa, syystäkin kehutussa sarjakuvajärkäleessään Smålands mörker (2012), Henrik Bromander tarkastelee jälleen ihmisyksilön muotoutumista eriarvoistavien instituutioiden ja yhteiskuntarakenteiden paineessa. Köyhät olot, terveysongelmat ja väkivalta eri muodoissaan ajavat Bromanderin henkilöhahmoja äärimmäisiin ja epätoivoisiin, arveluttaviin ja tuomittaviinkin tekoihin. Näitä kovin inhimillisiä stereotyyppejä ja heidän radikaaleja valintojaan, kuten fasismiin tai islamistiseen terrorismiin päätymistä, voi lukijana kuitenkin ymmärtää.

HANNA AILASKAR, HANNA UNA HOLMQVIST, YLVA OKNELID, MALIN SKOGBERG, SARA TAUB MKELLE & ASTRID TOLKE: SERIESTORM. EN PRAKTISK HANDBOK I INTERKULTURELL SERIEPEDAGOGIK (BTJ FÖRLAG 2019)

seriestorm

Seriestorm perustuu tekijöidensä kokemuksiin kolmisen vuotta kestäneestä sarjakuvaopetusprojektista, joka tavoitti lapsia eri taustoista muutamalla ruotsalaisella paikkakunnalla. Kirja on samalla pohdiskeleva ja käytännönläheinen opas kulttuurienväliseen sarjakuvaopetukseen. Kaunis ja kutsuva, rikkaasti (sarja)kuvitettu teos havainnollistaa läpeensä sympaattisella tavalla, miten lapsille suunnatusta sarjakuvaopetuksesta voi yrittää tehdä inklusiivista, osallistavaa, turvallista ja luomisen riemuun ohjaavaa. Neuvot ja kokemukset ovat varmasti tuttuja sarjakuvan opetustyötä tehneille, mutta harvemmin niitä kuitenkaan käsitellään näin systemaattisesti ja näyttävästi.

Auran suositukset

Daria Bogdanska: Wage Slaves (alkuperäinen ruotsinkielinen Galago 2016, englanniksi Centrala 2019)

wageslaves

Parikymppinen Daria muuttaa Puolasta Malmöön opiskelemaan sarjakuvaa, mutta huolettoman opiskelijaelämän sijaan arki onkin uuvuttavaa puurtamista, kun hän päätyy opintojen ohella töihin intialaiseen ravintolaan. Omaelämäkerrallinen teos kuvaa paitsi asettumista uuteen kotimaahan myös paperittomien siirtolaisten prekaaria asemaa työmarkkinoilla. Myös ihmissuhdekiemurat saavat sarjakuvassa oman osansa mutta ruotsalaiseen feministisen sarjakuvan skeneen Bogdanskan teos tuo uuden ulottuvuuden valottamalla eritoten paperittomien hyväksikäyttöä työelämässä sekä ammattiliiton kyvyttömyyttä auttaa pimeästi työskenteleviä siirtolaisia. Sarjakuvan lukeminen palauttaa mieleen Suomessa viime vuosina paljastuneet nepalilaisravintoloiden ihmiskauppatapaukset.

Javier & Juan Gallego: Como si nunca hubieron sido (Reservoir Books 2018)

comsinunca

Tavallaan tässä ei ole mitään, mitä ei olisi nähty jo aiemmin, sillä espanjalaissarjakuvan sivuilla matkataan myrskyävällä Välimerellä kohti Eurooppaa täyteen ahdetussa kumiveneessä. Kyseessä ei kuitenkaan ole selviytymistarina, sillä matka alkaa merenrannalta ja päättyy merenpohjaan. Teos rakentuu Javier Gallegon kirjoittaman runon ympärille, ja kuvituksesta vastaa hänen veljensä, taidemaalari Juan Gallego. Runo (suomeksi ”kuin he eivät olisi koskaan olleet olemassakaan”) on julkaistu aiemmin runokokoelmassa ja toimii siis ilman kuviakin, mutta juuri teoksen mustavalkoinen graafinen ilmaisu tekee lukukokemuksesta järisyttävän. Sarjakuva näyttää eurooppalaisen rajapolitiikan ilmeisen kriittisessä valossa, mutta teos ei ole itsessään ongelmaton. Aina voi kysyä, millä oikeudella etuoikeutetut eurooppalaistaiteilijat kuvaavat nimettömiksi jäävien ihmisten hätää, jopa hyötyvät siitä. Lukijan omaatuntoa helpottaa edes hieman kanteen liimattu tarra, jonka mukaan jokaisesta ostetusta kirjasta lahjoitetaan kolme euroa Lääkärit ilman rajoja -järjestölle.

Malaka Gharib: I Was Their American Dream (Clarkson Potter 2019)

I was their american dream

Yhdysvalloissa syntyneen Malakan äiti on filippiiniläinen ja isä egyptiläinen, ja Gharibin omaelämäkerrallinen teos kertoo aikuiseksi kasvamisesta näiden kolmen kulttuurin ristipaineessa. Naivistisella tyylillä piirretty sarjakuva käsittelee kulttuurieroja pääosin humoristisella otteella, muun muassa ruoan kautta. Malaka esimerkiksi yrittää keksiä itseään kuvaavan hybridiruokalajin: olisiko hän ruusuvedellä maustettu mochi-riisikakku vai säilykelihayllätyksen sisältävä falafel-pyörykkä? Teos sisältää useita eri tavoin lukijaa aktivoivia nokkelia elementtejä kuten reseptejä, kuvitettuja listoja, pelejä, jopa minizinen ja paperinukkeja! Yksi näistä on mikroaggressioita kuvaava bingopohja, josta löytyy muun muassa ”puhut tosi hyvää englantia” ja ”olet niin eksoottisen näköinen” -kohdat. Ne kuvaavat hyvin sitä, että vaikkei kommenttien laukoja tarkoittaisikaan pahaa, tällaiset toistuvasti kuullut lausahdukset lopulta vain alleviivaavat siirtolaistaustaisen ihmisen toiseutta.

BEN PASSMORE: YOUR BLACK FRIEND (SILVER SPROCKET 2016)

your black friend

Ben Passmoren lyhyt sarjakuva on intensiivistä luettavaa, sillä se vyöryttää mustien amerikkalaisten kokemaa hienovaraista rasismia lukijan silmien eteen kuivalla huumorilla maustettuna. Nuorten hipsterien maailmassa liikkuva sarjakuva ei kiertele vaan puhuttelee lukijaa hyvin suorasukaisesti, itseironiaa unohtamatta. Passmore asettaa peilin (valkoisen) lukijan eteen ja näyttää, miten ei kannata toteuttaa valkoista liittolaisuutta. ”What white ppl fear most is ’making things awkward’”, toteaa sarjakuvan kertoja, ja tämä sarjakuva saakin ennen kaikkea lukijan tuntemaan olonsa epämukavaksi – ja se on hyvä asia se!

Hannelen suositukset

Viktoria Lomasko: SE TOINEN VENÄJÄ – DOKUMENTTISARJAKUVAA KREMLIN VARJOISTA (suom. Ville Ropponen, Rosebud 2019)

lomasko

Venäläinen kuvataiteilija ja aktivisti Viktoria Lomasko (s. 1978) on piirtänyt ja kirjannut muistiin erilaisia protesteja Venäjällä, taitelijoihin kohdistettuja mielivaltaisia oikeusprosesseja sekä tavallisten ihmisten näkemyksiä ja ongelmia. Mukana on muun muassa muotokuvia ohimennen kohdatuista ihmisistä, kuvaus siirtotyöläisten orjuutuksesta sekä reportaasi LGBT-festivaalilta. Merkinnöistä muodostuu kuva maasta, jossa eletään näennäisesti demokratiassa mutta jossa pienikin valtaapitävien asemaa vastustava teko on aidosti vaarallinen. ”Äänestyspaikallani toimittajat ja kaikki vaalitarkkailijat, lukuun ottamatta valtapuolue Yhtenäisen Venäjän edustajia, häädettiin erilaisiin syihin vedoten, mutta minä, naispuolinen taiteilija, sain jäädä huvittavana kummajaisena.” Lomasko pystyy raportoimaan tärkeitä yksityiskohtia esimerkiksi kyseenalaisista vaalitoimista ja Pussy Riotin oikeudenkäynnistä. Raastavimpana mieleen jää siirtotyöläisten orjuutta kuvaava osio. Kazakstanista houkutellut elintarvikeliikkeen “työntekijät” oli alistettu vuosikausiksi vankileirimäisiin olosuhteisiin virkavallan katsoessa rikoksia sormiensa läpi. Aktivistit onnistuivat vapauttamaan orjat, mutta tekijöitä ei rangaistu, vaan he mahdollisesti jatkavat raakaa hyväksikäyttöä ja väkivaltaa tänäkin päivänä.

Sanna Hukkanen ja Anna Voronkova (toim.): FUGRICS – SARJAKUVIA SUOMALAIS-UGRILAISESTA MAAILMASTA (Umpihanki, 2020)

 lomasko

Sarjakuva pienten kielten asialla. Sarjakuvataiteilija Sanna Hukkanen ja aktivisti Anna Voronkova ovat pitäneet yhdessä yhteisöpedagogi Katri Silvosen kanssa ruohonjuurisarjakuvan työpajoja suomalais-ugrilaisten vähemmistökielten alueilla. Elävä kieli -projekti alkoi vuonna 2016. Ruohonjuurisarjakuvan metodiin kuuluu, että ohjaajat työskentelevät yhdessä paikallisten aktiivien kanssa ja aiheet valitaan osallistujien omista lähtökohdista. Tarkoituksena on matalan kynnyksen tiedonvälitys ja mielipiteen ilmaisu sarjakuvan avulla. Osallistujissa on kulttuuritoimijoita, aktivisteja sekä kirjastojen, koulujen ja päiväkotien työntekijöitä. Hukkasen ja Voronkovan toimittama kirja FUgrics – sarjakuvia suomalais-ugrilaisesta maailmasta esittelee eri ikäisten osallistujien hengentuotteita eri kielialueilta. Kaikki sarjakuvat on käännetty myös englanniksi ja suomeksi. Suurimmalle osalle suomea äidinkielenään puhuvista indoeurooppalaiset valtakielet lienevät tutumpia kuin suomalais-ugrilaiset sukukielet – siksikin kirja on erittäin tervetullut, ja sitä toivoisi käytettävän laajalti koulujen äidinkielenopetuksessa. Aineisto on selkeästi jaoteltu kielialueiden mukaan, ja jokainen luku alkaa udmurtialaisen kuvataiteilijan, Mihail Nikolajevin alueesta piirtämällä kielikartalla. Projektilla on myös Finno-Ugric Comics -niminen sivusto , jossa siihen voi tutustua paremmin ja muun muassa ladata sarjakuvista tehtyjä kortteja. Kielihanke ja tämä julkaisu ovat tärkeitä, koska entisen Neuvostoliiton alueilla vähemmistökielten asemaa on painettu alas Stalinin ajoista lähtien. Suomessakin vähemmistökieliä pyrittiin aktiivisesti kitkemään vuosikymmenten ajan, esimerkiksi laittamalla saamelaislapset suomenkielisiin sisäoppilaitoksiin.

Esa Henrik Holappa: MINÄ PERUSTIN UUSNATSIJÄRJESTÖN (Into, 2016)

mina perustin uusnatsijarjeston

Henrik Holappa kertoo tarkasti ja rehellisesti siitä, kuinka hän päätyi kannattamaan uusnatsiaatetta ja voimistamaan sen asemaa sekä Suomessa että kansainvälisesti. Paljastuu että Holapalla on muutamaan otteeseen ollut nuorena maahanmuuttaja- ja muslimitaustaisia ystäviä jotka hän on hylännyt vihamielisen aatteen ja inhimillisen todellisuuden ristipaineessa. Vanhempana minäkertojana hän katuu tekojaan. Tärkeintä on nähdä, miten hän on pystynyt irtautumaan virhepäätelmille rakentuvasta aatteesta ääriliikkeistä pois pyrkiviä auttavan järjestön avulla.

Anne König ja Nino Paula Bulling: Bruchlinien — Drei Episoden zum NSU (Spector books, 2019)

007 hannele 0004 ruchlinien

Seuraavaksi luen toimittaja Anne Königin ja sarjakuvataiteilija Paula Bullingin yhdessä toteuttaman teoksen Bruchlinien. Siinä käsitellään haastatteluiden ja sarjakuviksi dramatisoitujen kohtausten avulla asioita, jotka lakaistiin maton alle rasistisia murhia koskeneessa oikeudenkäynnissä.

Wardan suositukset

Colson Whitehead:Nickelin pojat (otava)
007 warda 001 nickelin pojat

Colson Whitehead (s. 1969) on yhdysvaltalainen kirjailija, kriitikko ja esseisti. Whiteheadin kirja Nichelin pojat voitti vuonna 2020 Pulitzer kirjallisuuspalkinnon. Tositapahtumiin perustuva tarina kertoo floridalaisesta poikien koulukodista 1960-luvulla. Whitehead kuvaa tarkasti nuorten kokemuksia autoritäärisessä ja rasistisessa koulukodissa. Kirjassa kuvataan ahdistavia pahoinpitelyjä, kuolemaa ja sitä kaikkea turvattomuutta mitä rotuerottelun aika oli Yhdysvaltojen etelävaltioissa mustille. Kirjan voi lukea joko historiallisena todistuksena ajasta ennen kansalaisoikeusliikkeen tuomia muutoksia tai herkkänä kasvukertomuksena urheista pojista vallan väärinkäytön kohteena.

Tuisku Hiltunen: Kuutamo ja muita kertomuksia
KUUTAMO JA MUITA KERTOMUKSIA

Tuisku Hiltunen esikoisalbumissaan kertoo erityisistä ihmiskohtaloista eri aikakausilta. Tarinat ovat hyvin subjektiivisesti rajattuja kerronnaltaan. Vain päähenkilöiden itse määrittelyllä on väliä. Ensimmäinen ehkäpä meidän aikaamme sijoittuva tarina on kaihoisa kertomus vanhojen seurustelukumppaneiden tapaamisesta. Kaikki ei ole siltä miltä näyttää. Ajallisesti toinen tarina sijoittuu jonnekin purjelaivojen aikaan. Nuorella on ristipainetta elää oman näköistä elämää ja toisaalla ystävyyden side. Kolmas tarina jatkuu albumia leimaava pieni alakuloisuus. Tulevaisuuden avaruusseikkailu on ennemminkin perhesuhteita kuvaava pieni näytelmä. Tuisku Hiltusen viiva on elävä. Värit ovat rajattuja ja harmonisia. Hiltunen avaa vahvasti sarjakuvantekijänä ja innolla jään odottamaaan kokopitkää tarinaa.

Tiitu Takalo:Memento mori

 mementomori

Memento mori on Finlandia voittaja Tiitu Takalon omaelämäkerrallinen tarina sairastumisesta ja toipumisesta. Yllättäen aivoverenvuodon saanut Takalo käy läpi sairaalajaksoja ja pitkän toipumisen takaiskuineen. Memento morissa on tilaa ja pituutta käsitellä elämän mullistuksia. Takalo kuljettaa taitavasti lukijaa todellisissa tilanteissa ja omissa päänsisäisissä maailmoissaan. Miltä sairastuminen tuntuu, miltä tuntuu toimintakyvyn menetys? Mitä jaksaminen on? Värit ovat tärkeä osa kerrontaa. Punainen taipuu ruosteen ruskeaksi ja vahva metallin makuinen sininen utuiseksi harmaaksi. Osia Memento morista ilmestyi ensin Takalon blogista .

 

℅ Ralf Kauranen, Kotimainen kirjallisus, 20014 Turun yliopisto
℅ Ralf Kauranen Department of Finnish Literature, FI-20014 University of Turku, Finland
This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it.