Ensimmäisyys velvoittaa!

Kirjoittajat: Ralf Kauranen ja Olli Löytty.

Helsingin Sanomissa oli vastikään (11.8.2018) haastattelu ja juttu sarjakuvatutkija Kai Mikkosesta. Syynä oli muun muassa se, että arvostettu tiedekustantamo Routledge julkaisi viime vuonna Mikkosen sarjakuvan kerrontaa käsittelevän kirjan The Narratology of Comic Art. Onnea Kai! Kirjassaan Mikkonen yhyttää selkeällä ja selväjärkisellä tavalla sarjakuvatutkimuksen näkökulmia narratologiseen kerronnan tutkimukseen.

Kirjoittajat: Ralf Kauranen ja Olli Löytty

Helsingin Sanomissa oli vastikään (11.8.2018) haastattelu ja juttu sarjakuvatutkija Kai Mikkosesta. Syynä oli muun muassa se, että arvostettu tiedekustantamo Routledge julkaisi viime vuonna Mikkosen sarjakuvan kerrontaa käsittelevän kirjan The Narratology of Comic Art. Onnea Kai! Kirjassaan Mikkonen yhyttää selkeällä ja selväjärkisellä tavalla sarjakuvatutkimuksen näkökulmia narratologiseen kerronnan tutkimukseen.

Jutussa pohditaan laajemminkin sarjakuvatutkimuksen kehitystä ja todetaan esimerkiksi, että ”Suomessa sarjakuvatutkimus etenee muun muassa Turun yliopistossa, jossa toimii ensimmäinen alan ryhmä Koneen säätiön apurahalla”. 

Hei, tuossahan viitattiin meihin! Siis ryhmään, jonka kotisivuilla juuri nyt olemme eli Sarjakuva ja siirtolaisuus -hankkeeseen.

Helsingin Sanomien jutussa mainittu ensimmäisyys kertoo sarjakuvatutkimuksen aseman muutoksesta suomalaisessa tutkimuskentässä. Pari vuosikymmentä takaperin mikään tiederahoittaja tuskin olisi ottanut vakavasti sarjakuvaan ja sarjakuvan kerronnan keinoihin keskittyvää laajaa rahoitushakemusta.

Samalla ensimmäisenä oleminen myös velvoittaa. Sen lisäksi, että aiomme tietysti kaikin keinoin lunastaa hakemuksessamme esittämämme lupaukset, erityisenä velvollisuutenamme on levittää sarjakuvan ja sarjakuvatutkimuksen ilosanomaa.

Sarjakuva on omanlaisensa taiteenlaji ja ilmaisuväline, jolla voi kertoa mitä vain. Sarjakuva tarjoaa myös mahdollisuuksia kertoa vaikeista -- monimutkaisista, raskaista, surullisista -- samoin kuin hankalasti kielennättävistä asioista ymmärrettävällä tavalla. Sarjakuvan avulla voi viestiä myös yli kielirajojen.

Sarjakuvalle ominaiset kerronnan tavat kehittyvät jatkuvasti, eikä sarjakuvienkaan lukutaito ole mikään itsestäänselvyys. Sarjakuvien lukeminen on nimenomaan taito, joka on opittava ja jota pitää vaalia.

Haluamme edistää sarjakuvalukutaitoa ja kykyä analysoida sarjakuvien tarinoita. Tutkimuksella on tärkeä rooli näitä taitoja kehitettäessä, mutta tutkimuksella ei ole vaikutusta ilman lukijoita. Tässä hankkeessa tavoittelemmekin korostetusti myös tiedeyhteisön ulkopuolisia lukijoita.

Yksi tavoitteistamme on suomenkielinen tietokirja, joka soveltuisi opetuskäyttöön esimerkiksi lukiossa.

Lukio-opetuksessa painotetaan medialukutaitoa ja kykyä tulkita useita erilaisia kommunikaatiomuotoja yhdistäviä viestejä. Kuvaa ja sanaa yhdistävä sarjakuva muodostaa tyyppiesimerkin tällaisesta multimodaalisesta ilmaisukeinosta, jonka julkaisualustana toimivat lisääntyvässä määrin sähköiset viestimet perinteisen paperin lisäksi.

Käyttöliittymänä sarjakuva on helppokäyttöinen: se ei vaadi teknistä osaamista ja se voidaan jakaa helposti sekä digitaalisesti että paperilla. Myös siksi sarjakuva soveltuu niin hyvin opetuskäyttöön esimerkiksi lukion äidinkielentunneille.