Siirtolaisuuden todellisuutta kuvaamassa
Kirjoittaja: Anna Vuorinne.
Koska siirtolaisuus on todellisen maailman ilmiö ja todellisia ihmisiä koskettava kokemus, monet siirtolaisuutta käsittelevistä sarjakuvista ovat ei-fiktiivisiä eli dokumentaarisia. Dokumentaarinen sarjakuva kertoo todellisista ihmisistä ja kuvaa todella tapahtuneita asioita. Siinä missä fiktiivisen sarjakuvan ensisijainen päämäärä voi olla esimerkiksi viihdyttää lukijaa tai tutustuttaa hänet vaihtoehtoisiin todellisuuksiin, dokumentaarinen sarjakuva pyrkii ensisijaisesti välittämään tietoa meidän maailmastamme.
Kirjoittaja: Anna Vuorinne.
Koska siirtolaisuus on todellisen maailman ilmiö ja todellisia ihmisiä koskettava kokemus, monet siirtolaisuutta käsittelevistä sarjakuvista ovat ei-fiktiivisiä eli dokumentaarisia. Dokumentaarinen sarjakuva kertoo todellisista ihmisistä ja kuvaa todella tapahtuneita asioita. Siinä missä fiktiivisen sarjakuvan ensisijainen päämäärä voi olla esimerkiksi viihdyttää lukijaa tai tutustuttaa hänet vaihtoehtoisiin todellisuuksiin, dokumentaarinen sarjakuva pyrkii ensisijaisesti välittämään tietoa meidän maailmastamme.
Dokumentaarisessa sarjakuvassa voidaan käsitellä esimerkiksi sitä, mitä siirtolaisuus on ja minkälaiset yhteiskunnalliset sopimukset sitä määrittävät. Mitä sä täällä teet? Tarinoita maahantulosta (2016) -antologia yhdistelee Suomeen eri syistä muuttaneiden ihmisten sarjakuvin kerrottuja tarinoita lyhyisiin tekstikappaleisiin, joissa käydään läpi esimerkiksi siirtolaisia kuvaavia käsitteitä, kuten maahanmuuttaja ja pakolainen, sekä ihmisten liikkumiseen liittyviä sopimuksia, kuten Dublin-asetus ja Schengen-sopimus. 
Näissä yhden sivun esityksissä, joissa lyhyt informatiivinen teksti yhdistyy havainnollistavaan kuvaan, pääosassa on tiedon jakaminen. Jokaiseen tekstiin on merkitty lähteet, joista tieto on hankittu. Lähteiksi mainitaan esimerkiksi verkkosivustot pakolaisneuvonta.fi ja europa.eu.
Lähteiden ilmoittaminen viestii lukijalle, että infotekstit perustuvat todennettuun ja yleisesti hyväksyttyyn tietoon. Infosivut, jotka seuraavat kutakin antologian yksittäistä sarjakuvatarinaa, asettavat teokselle tiedollisen taustan, jota vasten tarinat asettuvat.
Jokainen antologian kertomuksista alkaa niiden päähenkilön esittelyllä. Esimerkiksi Reetta Laitisen ”Miguel”-kertomuksen nimihenkilöstä kerrotaan seuraavaa:
Synnyinmaa: Chile
Tuli Suomeen: Vuonna 1973
Ammatti: Valokuvaaja
Suomessa ollessaan kaipaa Chilestä vuoria, autiomaata ja ihmisiä. Poissa ollessaan kaipaa Suomesta Jallua ja saunaa.
Miguelin esittely alkaa objektiivisilla faktoilla, mutta siirtyy nopeasti subjektiivisiin kokemuksiin. Samanlainen vaihtelu ”kylmien faktojen” ja henkilökohtaisten vaikutelmien välillä jatkuu läpi Miguelin tarinan. Lukija oppii muun muassa, että Miguel on työskennellyt huoltoasemalla, puhelinkoppitehtaalla ja telakalla. Toisaalta hän saa tietää myös, että Suomi otti chileläisen pakolaisperheen Miguelin mukaan hyvin vastaan: ”Suomalaiset olivat ystävällisiä, vaikka eivät juuri olleet nähneet ulkomaalaisia.”
Miguelin tarina tuo hyvin esille sen, että Mitä sä täällä teet? Tarinoita maahantulosta ei vain esittele lukijalleen faktoja siirtolaisuudesta, vaan pyrkii näyttämään myös sen, miltä siirtolaisuus tuntuu. Millaista on jättää oma kotimaa? Miten sopeutua uuteen ympäristöön? Millaisena Suomi näyttäytyy muualta tulevalle? Teoksen 15 lyhyttä tarinaa antavat lukuisia vastauksia näihin kysymyksiin. Kaikkien kokemukset uuteen maahan asettumisesta eivät ole yhtä miellyttäviä kuin Miguelin.
Henri Gylanderin ”Sara ja Zaran” kertoo Kosovosta Ruotsiin muuttaneesta romaniperheestä, joka on paennut kotimaastaan etnisen taustansa vuoksi kokemansa vainon takia. He toivovat saavansa turvapaikan Ruotsista, mutta se ei onnistu helposti. Lupaavan alun jälkeen perhe kokee suuren järkytyksen, sillä heidän turvapaikkahakemustaan ei hyväksytä ja heidät määrätään karkotettaviksi. Seuraavat neljä vuotta perhe viettää paperittomina ruotsalaisten hyväntekeväisyysjärjestöjen ja yksittäisten ihmisten avun varassa. Oheinen ruutu Saran ja Zaranin tarinasta kuvaa, kuinka perhe koki tämän neljän vuoden jakson elämässään.
Ruudun tekstilaatikoissa eritellään sanallisesti perheen kokemaa ahdinkoa: mainitaan Kosovon vainojen aiheuttamat traumat sekä karkotuksen pelon mukanaan tuomat masennus ja neuroottisuus. Mutta miltä nämä vastoinkäymiset tuntuvat? Jatkuvaa pelkoa ja masennusta voi olla vaikea kuvitella, ellei ole itse kokenut vastaavaa. Jonkinlaista tuntumaa perheen kokemuksiin antaa ruudun visuaalinen puoli. Tekstilaatikoiden väliin asettuva kuva näyttää perheen leijumassa ilmassa tummaa taustaa vasten. Heidän ruumiinsa näyttävät tahdottomilta ja kammottavaa vaikutelmaa korostavat tyhjinä tuijottavat valkoiset silmät. Kukin perheenjäsenistä leijuu ilmassa erisuuntaisesti ja tumman taustan lisäksi heitä erottavat toisistaan ruumista ympäröivät punaiset ääriviivat. Visuaalinen kuvaus tuo esille pelon ja masennuksen vaikutukset niin yksilöllisellä kuin sosiaalisellakin tasolla. Henkilöiden kuvaus visualisoi heidän kokemaansa lamaannusta, ja heidän ruumiidensa asemointi ruudussa viestii vaikeudesta kommunikoida muiden perheenjäsenten kanssa hankalassa tilanteessa.
Siinä missä edellä käsitellyt infosivut välittävät yleistä ja teoreettista tietoa, Saran ja Zaranin perheen tarina antaa subjektiivista ja kokemuksellista tietoa siirtolaisuudesta. Kun teosta tarkastelee kokonaisuutena, teoreettinen ja kokemuksellinen tieto täydentävät toinen toisiaan muodostaen siirtolaisuudesta monikerroksisen kuvan.
Lue tästä Saran ja Zaranin tarina kokonaisuudessaan.
Anna Vuorinne, Sarjakuvajournalismi, Tarinoita maahantulosta, Henri Gylander, Reetta Laitinen, Annukka Mäkijärvi, Hannele Richert
- Created on .
