• Pääsivu
  • Hankeen jäsenet
  • Blogi
  • Sarjakuvat
  • Participation
  • Tarrat
  • Yhteystiedot
  • English

Blogin kautta tulee kaikki uusi sisältö sivustolle.

Merkinnät näkyvät aikajärjestyksessä.

Asiasanoilla voi hakea tiettyyn aiheeseen liittyviä tai tietyn henkilön tekemiä merkintöjä.

Myös uusien sarjakuvien lisäämisestä ilmoitetaan blogin kautta.

  • Home
  • Blogi
  • Sarjakuva ja muuttuva todellisuus: Mämmilän Mukku ei sopinut Tampere Kuplii 2019 -sarjakuvafestivaalin julisteeseen – ja hyvä niin

Sarjakuva ja muuttuva todellisuus: Mämmilän Mukku ei sopinut Tampere Kuplii 2019 -sarjakuvafestivaalin julisteeseen – ja hyvä niin

Kirjoittajat: Ralf Kauranen ja Olli Löytty

Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaali saa uuden festivaalijulisteen. Kun festivaalin alkuperäinen juliste julkistettiin 22. helmikuuta festivaalin Facebook-sivustolla, se sai osakseen voimakasta kritiikkiä, minkä seurauksena tuosta Tarmo Koiviston Mämmilä-sarjakuvan hahmojen ja omakuvan ympärille rakennetusta julisteesta päätettiin luopua. Juliste oli sommiteltu vanhojen Mämmilä-albumien kansien mukaan. Se on nyt poistettu festivaalin Facebook-sivustolta, mutta julisteessa käytettyyn kuvaan voi tutustua Sarjakuvakeskuksen twitterviestistä.

Festivaalin Facebook-sivulla esitetty kritiikki kohdistui mämmiläläisten hahmojen joukosta löytyvän Mukun esitystapaan. Mukku eli Muhammed Al-Zomal saapui Mämmilän pitäjään pakolaisena 1990-luvun alussa. Kuten hänen nimensä vihjaa, hän oli muuttanut Suomeen Somaliasta.

Kritiikin mukaan julisteen oikeaan yläkulmaan sijoittuva Mukun hahmo on rasistinen stereotypia. Väitteessä ei pitäisi olla mitään kiistanalaista. Mukun kasvot on kuvattu länsimaisessa perinteessä vahvasti vaikuttaneen ja yhä vaikuttavan, niin sanottuja rodullisia piirteitä korostavan karikatyyrisen esitystavan mukaan. Mukun huulet ja hampaat ovat korostuneen suuria, kuten ”mustia” ja ”afrikkalaisia” esittävissä kuvissa usein on ollut.

Mukku on hahmo, jonka ulkonäössä karikatyyriperinteen mukaisesti liioitellaan joitain piirteitä ja pelkistetään toisia. Myös kuvan muut hahmot ovat enemmän tai vähemmän karrikoiden esitettyjä. Ronkaisella on erityisen iso leuka, Viljamilta leuka melkeinpä puuttuu. Eevan kasvot ovat kovin kapeat ja Tarmo Koivistolla on isonlainen pää. Karrikoinneissa on kuitenkin eroja.

Toisin kuin Mukun tapauksessa, muiden hahmojen korostetut piirteet eivät tee heistä jonkun ”rodun” edustajia. Jos valkoiset mämmiläläiset piirteineen ylipäätään edustavat joitain ryhmiä, ovat ne vaikeammin määriteltävissä. Ehkä Ronkaisen leveä leuka sitoo hänet jonkinlaiseen machoilevaan miehisyyteen? Erottaako vastaavasti Viljamin leuattomuus hänet stereotyyppisestä miehisyydestä, päättäväisyydestä ja esillä olemisesta?

Toki kaikkien hahmojen ihonväri sitoo heidät “rodun” esittämisen perinteisiin: “valkoiset” ovat vaaleanpunaisia tai beigenvärisiä ja “musta” Mukku on ruskea. Nämä erot eivät kuitenkaan ole kuvassa korostetussa asemassa. Esimerkiksi taustalla seisovat Mukku, Eeva ja Santanen ovat kaikki kohtalaisen tummia ja samanvärisiä siitä syystä, että he ovat sivussa, valokeilan ulkopuolella.

Mukku on siis kuvan ainoa rodullistettu hahmo. Visuaaliset keinot, joilla tämä toteutuu, ovat muotoutuneet vuosisatojen ajan länsimaisessa kulttuurissa ja taiteessa. Nämä keinot ovat myös tiukasti kytköksissä tämän kulttuurin rasistiseen ajatusperintöön. Rodullistavia stereotypioita ei voi ajatella irrallaan tästä perinnöstä ja siihen kytkeytyvistä valta-asetelmista. Rotustereotypiat eivät ole viatonta vitsailua, vaan erilaisiin valtahierarkiohin ja suoranaiseen sortoon liittyviä kuvia, joiden avulla esimerkiksi kolonialistista valtaa ja hyväksikäyttöä on perusteltu. Lisäksi ne asettavat kohteensa naurunalaisiksi.

Rodullisten stereotypioiden käyttäminen kuvastossa on sidottu rasismin historiaan. Rasismi on niissä sikäli sisäänrakennettuna. Tampere Kuplii 2019 -facebooksivustolla keskustelijat puolustivat Mukku-hahmon käyttöä sillä, ettei hahmon aikaisempi käyttöyhteys eli Mämmilä-sarjakuva ole rasistinen. Keskustelukumppaneita muun muassa kehotettiin tutustumaan sarjakuvaan ennen kuin tuomitsevat hahmon rasistisena. Keskustelussa myös vedottiin siihen, ettei hahmon luoja, Tarmo Koivisto, ole rasisti.

Mämmilä-sarjakuvaan toki kannattaa tutustua monestakin syystä, mutta tietysti sarjakuvafestivaalin mainosjulistetta voi kritisoida sarjakuvaa tuntemattakin. Mämmilä-sarjakuvan Mukku-hahmo on kieltämättä kiinnostava. Mukku on stereotyyppinen hahmo ulkonäöllisesti, mutta myös hänen käyttäytymistään voi ihmetellä tästä näkökulmasta. Miksi Mukku tuntuu olevan jatkuvasti iloinen ja nauravainen? Vaikka kyseessä on sympaattinen luonteenpiirre, kuvastaa esitystapa myös eurooppalaista näkemystä huolettomista, alkukantaisista ja lapsenomaisista afrikkalaisista.

Sarjakuvan Mukku on kuitenkin huomattavasti moniulotteisempi hahmo, eikä pelkisty tiettyjä piirteitä korostavaan iloiseen ulkonäköön. Sarjakuvassa itse asiassa vitsaillaan usein mämmiläläisten afrikkalaisiin ja mustiin kohdistuvien ennakkoluulojen kustannuksella. Siinä mielessä sarjakuva paitsi toistaa historiallista stereotypiaa myös kyseenalaistaa sen. Osoittamalla yleistävät ennakkoluulot naurettaviksi Mämmilä myös purkaa ja kritisoi rasismia. Mikään tästä ei kuitenkaan käy ilmi festivaalijulisteesta, eikä julisteen katsojalta voi edellyttää tällaista taustatietämystä.

Mämmilän Mukku perustuu rotustereotypiaan, mutta ei palaudu yksinomaan sellaiseksi. Sarjakuvahistoriallisesti hahmo on merkittävä; onhan Mukku suomalaisen taiteen, kirjallisuuden ja sarjakuvan piirissä varhainen esimerkki 1990-luvun taitteessa Suomeen suuntautuneesta pakolaisuudesta ja ehkä myös ensimmäinen somalihahmo. Mukku on historiallinen myös sikäli, että hahmosta tehtävät tulkinnat ovat aikaan ja paikkaan sidottuja.

Mukku ja Mukusta käytävä keskustelu havainnollistavatkin hyvin Tampere Kuplii -sarjakuvafestivaalin tämänvuotista teemaa, joka on murros. Se, että Mukun hahmo ei 1990-luvulla aiheuttanut ainakaan julkista keskustelua rasistisista esitystavoista kun taas vuonna 2019 hahmoon kohdistuu voimakasta kritiikkiä – semminkin kun se esiintyy ilman historiallista kehystään –, kertoo paitsi ajan muuttumisesta myös siitä, että Suomessa on nyt huomattavasti enemmän ihmisiä, joita “rodun” esittäminen koskee henkilökohtaisesti. Se on asia, jota valtakulttuurin edustajien on nähtävästi hyvin vaikea kuvitella.

Aiheesta lisää:

Raisa Simolan artikkeli “Vieras mies tuli kylään: Mämmiläläistä monikulttuurisuutta” teoksessa Kolonialismin jäljet. Keskustat, periferiat ja Suomi (toim. Joel Kuortti, Mikko Lehtonen & Olli Löytty, Gaudeamus 2007) käsittelee Mukkua Mämmilä-sarjakuvassa.

Perusteellisin johdanto toiseuden esittämiseen, rodullistamiseen ja stereotyypittelyyn on Stuart Hallin artikkeli “Toisen spektaakkeli” teoksessa Identiteetti (Vastapaino 1999).

Stereotyypeistä sarjakuvassa voi lukea esimerkiksi Juha Herkmanin teoksesta Sarjakuvan kieli ja mieli (Vastapaino 1998, sivut 38–40) ja Olli Löytyn artikkelista “Stereotypioiden tuolle puolen. Sarjakuva ja representaation politiikka” (Kulttuurintutkimus 2/2000, 3–14).

Aihetta käsittelee myös Joanna Rubin Drangerin hieno ruotsinkielinen luento “Visuell makt”, joka löytyy youtubesta: https://www.youtube.com/watch?v=uEnruo4hHY4&t=1447s.

Antirasismi, Ralf Kauranen, Olli Löytty, Kuva-analyysi, Stereotypiat, Karikatyyri, Tampere Kuplii, Stuart Hall, Raisa Simola, Joanna Rubin Dranger, Mämmilä, Tarmo Koivisto, Mukku, Rasismi

  • Created on .
℅ Ralf Kauranen, Kotimainen kirjallisus, 20014 Turun yliopisto
℅ Ralf Kauranen Department of Finnish Literature, FI-20014 University of Turku, Finland
This email address is being protected from spambots. You need JavaScript enabled to view it.